torstai 13. heinäkuuta 2017

KAINUUN MUSIIKKIJUHLAT 2017

Kun Kainuun musiikkijuhlat järjestettiin ensimmäisen kerran, mä osallistuin niihin Arjan ja isäni kanssa. Olin ihan liekeissä - se oli ensimmäinen niin iso musiikkitapahtuma, jolle pääsin osallistumaan. Silloin Cheek oli mulle se kova sana - ja on edelleen -, joten oli aivan mahtavaa päästä hänen keikalleen.


Sen kerran jälkeen en muina vuosina viitsinyt raahautua paikalle. Esiintyjät eivät napanneet tarpeeksi, mutta tänä vuonna Musiikkijuhlien avauspäivän esiintyjäkaarti pisti suorastaan kylmät väreet. Ellinoora, Chisu, Mikael Gabriel ja JVG. Sinne oli päästävä! Kaveri pikkuveljineen messiin ja ei kun menoksi.

Harmikseni Mikaelin jälkeen eniten odottamani Ellinoora sairastui ja tilalle tulivat Jaakko Parkkali ja Arttu Lindeman, mutta ihan hyvin hekin polkaisivat illan käyntiin. 


Chisu oli illan ehdoton kuningatar (mihin ei tietenkään ainoana naisesiintyjänä paljoa vaadittu). Hän otti yleisön haltuun, sai kaikki naurahtelemaan välispiikeillään ja pisti Jaakon ja Artun aikaan laimeana seisoskelleeseen porukkaan liikettä. Chisun keikasta jäi kyllä tavattoman hyvä fiilis!


Mikael puolestaan sulatti takuulla sydämen jos toisenkin <3 Hän hymyili leveästi, nauroi paljon ja toi lavalle uskomattoman positiivista energiaa ja rakkautta. Vaaleanpunaiset lavarekvisiitat olivat ihania piristyksiä sateiseen päivään ja iloinen tanssahtelu sai ainakin mut hymyilemään posket kipeytyen koko keikan.


Tunteelliselta hetkeltä ei voitu välttyä, kun Mikael kertoi ennen Kipua kappalettaan omistavansa biisin eräälle fanilleen, jonka yleisöstä tuttuja kasvoja hänen oli ikävä. Kyseinen tyttö oli nimittäin kuollut. 

Kaikki nostivat kaksi sormeaan ilmaan omaa ikävääsä, ja tytön muistoa kunnioittaakseen. Näky oli kaunis ja nosti kylmät väreet pintaan. Hetken kaikki ajattelivat samaa. 


Ai sitä onnekasta tyttöä, jonka Mikael valitsi yleisöstä lavalle seurakseen Riippumattoa laulamaan ja tanssimaan. Olisi kyllä itsellekin kelvannut paikka lavan riippumatolta siksi pieneksi hetkeksi, mutta eihän siinä voinut olla olematta iloinen lavalle päässeen tytön puolesta. Niin leveästi hän hymyili ja niin korkealle pomppi tanssiessaan Mikaelin kanssa.


Illan päätti JVG, tuottaen hienoisen pettymyksen. Koko keikka oli yhtä surinaa ja särinää - kaiketi johtuen omasta lavaa lähellä olevasta paikastani -, mutta neljä tanssijaa taustalla vetivät homman kotiin poikienkin puolesta. Go girls!

Oletteko te käyneet festareilla tai keikoilla tälle kesälle?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Risut, ruusut ja ideat seuraaviin postauksiin ja novelleihin ovat enemmän kuin tervetulleita!