sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

MÖLLIT

Ärrin murrin, mun pikkukisut osaavat sitten olla lutusia! Semmoisia pikkuisia palleroita, joita voisi pörrötellä illat pitkät kyllästymättä.


Vähän arkoja ne ovat, varsinkin kameran edessä. Siksi mun onkin oltava ovela ja otettava kuvat ikkunan läpi, tai turvallisen välimatkan päästä zoomailemalla. 


Tämä oranssi kisuli kuvittelee olevansa melkoinen jellona, oikea lumihankien kuningas. Se juoksentelee erityisen ylpeänä Roopen perässä, häntä pystyssä ja nenu vielä ylempänä. 


Musta kisu puolestaan on arvoituksellisempi kaveri, joka viihtyy paremmin omissa oloissaan. Mitähän valkoisen medaljongin takaa paljastuisi? 



2 kommenttia:

Risut, ruusut ja ideat seuraaviin postauksiin ja novelleihin ovat enemmän kuin tervetulleita!